LÖYDÄ WHISKY
Bourbon vs. skotch
11 tärkeintä kysymystä
VISKIN MAAT
MAISTAMINEN
ALKOHOLIJUOMIEN OPPAAT
Tiesitkö? Suosikkijuomasi on tiukasti säännelty lailla! Tässä on muutamia erityispiirteitä skotlantilaisesta viskistä.
1) Ensinnäkin, jotta juoma voi saada nimityksen “skotlantilainen viski”, sen on oltava tuotettu ja kypsytetty Skotlannin alueella. Sen alkoholipitoisuuden on oltava yli 40 % ja sen on oltava kypsytetty tammitynnyreissä vähintään kolme vuotta.
Britannian parlamentin 28. kesäkuuta 1988 antama laki säätelee nimitystä “Scotch Whisky”. Kyseessä on “Scotch Whisky Act”. Sen tarkka nimi on:
”An Act to make provision as to the definition of Scotch whisky and as to the production and sale of whisky; and for connected purposes”
Tämä laki korvattiin muutamaa vuotta myöhemmin uudella lailla nimeltä Scotch Whisky Regulations 2009, joka tuli voimaan 23. marraskuuta 2009. Aikaisempi laki säänteli vain skotlantilaisen viskin tuotantoa, kun taas uusi laki sääntelee myös alkoholijuoman merkintöjä, mainontaa ja pakkauksia.
2) Aivan kuten viinit, joilla on erilaisia ominaisuuksia niiden alkuperäalueen mukaan, myös skotlantilaiset viskit tarjoavat laajan valikoiman makuja tuotantoalueensa mukaan. Skotlantilaisen viskin maantieteellisen alkuperän tunteminen antaa käsityksen sen tyylistä (tätä on kuitenkin syytä suhtautua varauksella, sillä nykyiset tuottajat sekoittavat mielellään näitä sääntöjä tarjoamalla esimerkiksi Islayn viskejä, jotka eivät ole lainkaan turpeisia, tai Lowlandsin malteja, joilla on suolainen maku…), ominaisuuksista ja jopa laadusta.
Perinteisesti Skotlanti on jaettu viiteen tuotantoalueeseen:
Lowlands (alanko): Alue kattaa maan eteläisen kolmanneksen, eli alueen Dumbartonin ja Dundeen välisen kuvitteellisen linjan eteläpuolella. Alueella on enää hyvin vähän toiminnassa olevia tislaamoita, joista tunnetuimpia ovat Glenkinchie ja Auchentoshan, jotka sijaitsevat vastaavasti Edinburghin kaakkoispuolella ja Glasgow’n pohjoispuolella. Lowlandsin alueella tuotetut mallasviskit ovat maultaan selvästi kevyimpiä, mutta silti erittäin hienostuneita ja jopa hienovaraisia.
Highlands (ylängöt): Tämä alue kattaa Dumbarton-Dundee-linjan pohjoispuolisen osan lukuun ottamatta Campbeltownia ja Speyside-aluetta. Tällä alueella tislatut mallasviskit ovat maultaan vahvempia. Jotkut ovat kevyitä, mutta toiset ovat hedelmällisempiä ja täyteläisempiä. Lisäksi alueella on useita merenrannalla sijaitsevia tislaamoita, mikä antaa viskille erityisen merellisen maun. Alueen tislaamoista voidaan mainita kuuluisia nimiä, kuten Glenmorangie ja Glengoyne.
Campbeltown: Tämä on pienin viskin tuotantoalue. Campbeltownin kaupunki sijaitsee maan lounaisosassa. Vaikka nykyään alueella on vain muutama tislaamo, 1700- ja 1800-luvuilla alueella oli noin kolmekymmentä tislaamoa, ja se oli tuolloin Skotlannin tärkein viskin tuotantoalue. Jäljellä olevat muutamat tislaamot (esimerkiksi Springbank ja Glen Scotia) tarjoavat kuitenkin hedelmäisiä viskejä, joille on ominaista merellinen maku.
Speyside-alue: Tämä alue on nykyään Skotlannin tislaamoiden keskittymä. Siellä valmistettu viski kuvataan usein elegantimmaksi ja monimutkaisimmaksi mallasviskiksi. Sen makupaletti on erittäin laaja, ja se vaihtelee hienovaraisesta ja kevyestä mallasviskistä rikkaampaan, pähkinäiseen viskiin.
Islay: Islayn saarella on kahdeksan edelleen toiminnassa olevaa tislaamoa. Siellä tuotettu viski on vuorotellen voimakkaan merellisen tuoksuinen, turpeinen tai jopa savuinen tai lähes pippurinen. Se on yksi turpeisen viskin ystävien suosikkialueista, mutta älä erehdy: vaikka suurin osa saarella tuotetuista viskeistä onkin enemmän tai vähemmän savuisia/turpeisia, toiset eivät ole sitä lainkaan!

