LÖYDÄ WHISKY
Bourbon vs. skotch
11 tärkeintä kysymystä
VISKIN MAAT
MAISTAMINEN
ALKOHOLIJUOMIEN OPPAAT
Kun aloittelet viskin maailmassa, voi joskus olla vaikeaa tulkita kaikkia etiketeissä olevia tietoja ja tehdä viisas valinta seuraavaa ostostasi varten! Tässä on muutamia vinkkejä, jotka auttavat sinua tekemään oikean valinnan luottamatta pelkästään pakkaukseen ja tislaamojen nimiin…
Mitä kannattaa huomioida?
Ensinnäkin on hyvä tietää, että pullotuksia on kahta tyyppiä:
– Viralliset pullotukset : kyseessä on tislaamon omalla nimellä tuottama ja pullottama viski.
– Riippumattomat pullotukset (katso artikkeli aiheesta): kyseessä on tislaamon viski, jonka on pullottanut kolmas osapuoli, joka ei itse tuota viskiä.
Kun ero on tehty, tässä on muutamia seikkoja, joihin sinun tulee kiinnittää huomiota ostaessasi pullon:
– ABV eli alkoholipitoisuus: viskin alkoholipitoisuuden on oltava vähintään 40 %, jotta sitä voidaan kutsua viskiksi. Huomaa kuitenkin, että viskin alkoholipitoisuus voi kertoa paljon enemmän pullon sisällöstä ja voi usein olla osoitus siitä, mitä Master Distillerilla oli mielessään luodessaan juuri tämän viskin.
Nykyään on saatavilla monia viskejä, joiden alkoholipitoisuus on yli 40 % (useimmiten 43 % tai 46 %), jolloin viskin ystävä voi lisätä hieman vettä drammaansa säilyttäen sen alkoholipitoisuuden yli 40 %:ssa. Vesi auttaa avaamaan viskin aromit. Mutta tärkein syy korkeammalle alkoholipitoisuudelle on se, että näin vältytään kylmäsuodatukselta (joka poistaa viskistä tiettyjä aromiaineita) ja estetään viskin sameutuminen huoneenlämmössä.
Lopuksi, joissakin etiketeissä voi olla maininta “cask strength “, tynnyrivoimakkuus, mikä tarkoittaa, että ostamasi viski ei ole käynyt läpi minkäänlaista vähennystä tynnyristä pullotukseen. Kyseessä on tuotteen puhtain muoto, jonka alkoholipitoisuus voi joskus olla yli 60°!
– Tilavuus: Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti pullossa olevan viskin määrää. Standardit ovat 70 cl Euroopassa ja 75 cl Yhdysvalloissa.
– Tynnyrin tyyppi: Tämä tarkoittaa tynnyrin tyyppiä, jota on käytetty viskin kypsyttämiseen. Viski voi olla kypsynyt erilaisissa tynnyreissä (bourbon, sherry, portviini, rommi, eurooppalainen tammi, amerikkalainen tammi, neljännes tynnyri jne.), ja se on usein siirretty tynnyristä toiseen “toissijaista kypsyttämistä” varten, joka antaa sille lisäaromin (tästä puhutaan usein “viimeistelynä” tai “kaksinkertaisena puuna”, “kolminkertaisena puuna” jne.).
Tämä maininta on erittäin tärkeä viskin luonteen kannalta ja kertoo paljon kyseisen viskin aromista: esimerkiksi sherrytynnyreissä kypsytetyt tai viimeistellyt viskit ovat yleensä melko täyteläisiä ja niissä on kuivattujen hedelmien, suklaan, kakun jne. aromia. Vain bourbon-tynnyreissä kypsytetty viski puolestaan voi paljastaa puumaisempia, leivonnaisia ja karamellisia makuja…
Voit myös löytää merkinnät “1st fill” ja “2nd fill”, jotka viittaavat tynnyrin täyttökertojen määrään. Ensimmäistä kertaa käytetty tynnyri on siis “1st fill” ja se tuottaa enemmän aromia kuin kolmannen tai neljännen kerran käytetty tynnyri, jonka vaikutus on hienovaraisempi.
– Vintage: Tämä on viskin tislausvuosi (joka voi olla merkitty myös nimellä “tislauspäivämäärä”). Jos tämä päivämäärä näkyy muussa kuin Single Cask -viskissä, se tarkoittaa, että kaikki tuotteen valmistuksessa käytetyt tynnyrit on tislattu samana vuonna.
– Ikä : Lain mukaan viskipullossa ilmoitettu ikä on nuorimman viskin ikä, jota on käytetty lopputuotteen valmistuksessa. Viskin vähimmäisikä on 3 vuotta.
Joissakin viskeissä ei ole ikämerkintää, niitä kutsutaan NAS-viskeiksi (No Age Statement). Ne ansaitsevat myös huomionne, älkää sivuuttako näitä viskejä, jotkut niistä ovat erittäin miellyttäviä yllätyksiä!
– Viskin tyyppi : Skotlantilainen viski, single malt, single cask, single grain, blended whisky… Aloittelijoille voi olla vaikea pysyä kärryillä. Lue oppaamme, jotta löydät oikean valinnan!
– Sijainti: Bourbonia tuotetaan vain Yhdysvalloissa (vähintään 51 % maissista) ja skotlantilaista viskiä vain Skotlannissa (mallasohrasta). Etiketissä on joskus maininta alkuperäalueesta: Highlands, Lowlands, Speyside, Islay tai Campbeltown.
Jos tämä maantieteellinen luokitus oli vielä muutama vuosi sitten erittäin hyvä apuväline, nykyään monet tislaamot sekoittavat koodit. Turve ei ole enää vain Islayn viskien ominaispiirre, Lowlandsin viskit eivät ole enää vain pehmeitä ja kukkaisia, ja Highlandsin alue on niin laaja, että se käsittää sekä AnCnocin hedelmäiset mallasviskit että Taliskerin turpeiset jättiläiset…
Toisaalta, joitakin tekijöitä ei pidä ottaa huomioon, sillä ne ovat usein vain markkinointikikkoja eivätkä takaa laatua. Tällaisia ovat esimerkiksi (liian subjektiiviset) maisteluohjeet tai termit “craft” tai “small batch” (näitä termejä koskevaa lainsäädäntöä ei juurikaan ole).